Lauantai-iltapäivän höpinää

Neljä viikkoo kohta paukutettu Bikini Chllengen parissa. Nyt tuntuu, ettei oo ees mitään sanottavaa. Tää viikko on menny sairastaessa joten treenirintamalla aika hiljasta. Tänään vasta pääsin ekan kerran tällä viikolla jotan tekemään. Kävin aamulenkillä pyöräillen. Olihan se sellasta maisema-ajelua, mut hyvää teki päästä ulos täältä neljän seinän sisältä! Ens viikko on tarkotus ottaa vähän kevyemmin, kun tää on ollu aika tiukkaa treeniä tähän mennessä. Siis ois ollu, jos oisin pystyny normaalisti treenaamaan. No, joka tapauksessa en ala sairastamisen jälkeen revittää täysillä... Ens viikolla on luvassa myös herkku/tankkauspäivä, ja siihenhän ohjeen mukaan kuuluu mm. jäätelöö ja karkkia. Ai hitsi, mitenhän mä tuollasta pystyn noudattamaan ;)

Oikeestaan mun ei pitäis nyt istua tässä kirjottamassa tätä. Mun pitäis kirjottaa opinnäytetyötä. Mulla on vaan pää ihan tyhjä ja saan aikaseks lauseen sinne ja toisen tänne aina välillä. En kyllä uskalla omaa tekstiäni ees vilkasta, varmaan hirveen sekavaa löpinää, ei päätä ei häntää... 

Jospa nyt päätän höpötykseni tähän. Lupaan että viikon päästä laitan kehityskuvat eli alku- ja puolenvälin kuvat esille :)

Viikko 4 alkaa

...ei niin kivoissa merkeissä. Eilen kävin hakee antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen. Eihän siinä, mut just kuukausi sitten oli edellinen. Ei oo kivaa syödä antibiootteja. Toivottavasti ilmojen viiletessä vähenee tämä oireilukin, kun siitepölyt lähtee. Pääsen kunnolla keskittyy treenaamisee!

Mutta jotain positiivistakin, oon itse ainakio huomannu jotain tuloksia vaikka on vaan 3 viikkoo menny. Paino on siis pysyny samana, mutta vatsan muoto on muuttunu. Vähän mietin, laitanko kuvaa tänne kaikkien nähtäville mut menköön nyt... 

Tästä se lähtee... Kuvassa näkyy myös mun lomakynnet by Sanna (En oo muuten ikinä ottanu tällasia kuvia, paitsi raskausaikana :D)

Oon aiemminki mainostanu tässä blogissa seitania. Tulipahan taas väännettyä siitä oikeen kunnon pihvit. Mies sanoo niistä, että ne on oikein "lihaisia". Onhan ne täyttäviä ja koostumukseltaan varmasti lihaa muistuttaa. Siitä on niin kauan ku oon lihaa syöny etten ite osaa mennä sanoo. Mut hyviä on!

Seitan tomaattikastikkeella ja salaatilla. "On se rankkaa olla vegaani ja dieetillä ku joutuu niin ankeeta ruokaa syömää."

Seitanin tekoon löytyy netistäkin monia ohjeita, mut itse teen yksinkertasimmalla mahdollisella eli 2 osaa gluteenijauhoja, 1 osa vettä ja öljyä sen mukaan ku tekee taikinaa. (esim. 6dl jauhoja, 3 vettä ja 0,5 öljyä) Mausteita kannattaa jo niihin jauhoihin sotkee ihan reilusti. Mun suosikkeja on paprika, chili, juustokumina ym. ja suolaa sopivasti. Valmiissa mausteseoksissa on usein sokeria (glukoosi) joten kannattaa niitten kans olla tarkkana. Jos siis haluaa näihin kiinnittää huomiota. Ravintoarvo vastaa suunnilleen jotain kanan ravintoarvoa. Tässä ohjelmassa siis seitanilla lihan korvaaminen menee ihan yks yhteen.

Tällä viikolla treenit jäänee vähiin, mut panostetaan nyt sit keittiössä siitäkin edestä :)

Täytyy myös tehdä korjaus yhteen aiempaan postaukseen: Mulle siis lifessä suositeltiin inkkarisokeria treenihuomaks niin SE EI KÄY. Lifen myyjä ilmeisesti katto mun pientä olemusta ja päätteli ettei tuollanen oikeesti kovaa treenaa... Ei tainnu sille olla ihan selkeetä, mitä mä todella haen. Kehon muokkausta, lihasten kehitystä.

Aminohapot treenin aikana saan nykysin Fastin glutaminesta, se on vegaanista, jeiii. (tältä sivulta voi tarkistaa mitkä Fastin tuotteista sopii vegaanille.) Ruususuola kyllä on ok, koska hikoillessa menettää suoloja. Ja se on muuten hyvääkin!

Vielä palatakseni aikasempaan tekstiin, kun kirjotin tästä ruokavaliolla säätämisestä... Todellisuudessahan tämä ei oo niin säätämistä kun mä valittaessani annan ymmärtää. Proteiinin lähteet on hyviä, ei sisällä itessään paljon hiialerita ja näin. Ja luulenpa, että sekasyöjätkin joutuu paljosta luopumaan. Monet muutkin sanoo nimittäin että ajoittain tökkii. Mut se ulkopuolisuuden tunne mitä välillä koen tuolla ryhmässä... Olo on ku ateistilla kirkon penkissä, kun muut hehkuttaa, miten hyvää kanaa/lihaa tuli tehtyä ja miten hyvää rahkaa kaupasta saa. Tällasia tuli eilen mietittyä.  Mut sit ryhdistäydyin tuosta valittamisen suosta ja aattelin et hemmetti, mähän pystyn tähän ihan hyvin vegaanina ja vaikka sitte yksin! Ja joo, kyllä tuloksetki puhuu siitä puolesta että vegaaninakin onnistuu. Ja se vertaistuki. No, saahan sitä treenin osalta, ja yleisesti tsempataan. Toisaalta, tuskin oon ainut tuosta porukasta joka ei syö ihan kaikkee. Taidan vaan olla hemmetin äänekäs vegaani :D (nii mä oon oppinu et ei jalkoihi pidä jäädä)

Kuulun fb:ssa myös moneen vegaaniryhmään, ja niissä on myös saanu kivasti tsemppiä kun oon kertonu että oon tässä mukana. Pakko nyt nekin tässä mainita, ois ollu nimittäin monta luovuttamisen hetkeä ilman niitä!

Rakkaat lukijat...

Sain edelliseen tekstiin paljon kommentteja FB:ssa, se aiheutti kiivasta keskustelua, mikä ei sinänsä mua yllättäny. Niin siinä yleensä käy, kun sanoo suoraan mitä ajattelee. Eihän siinä, kyllä siihen saa sanoa myös toinen oman mielipiteensä. Siitä huolimatta minä en jatkossakaan tule sanoja säästelemään tässä blogissa. En kirjoita tätä miellyttääkseni ketään, vaan kertoakseni oman kokemukseni vegaanina tässä haasteessa. Ja kyllä, se tympii välillä pahasti, kun yleisesti fitness-maailma hehkuttaa rahkaa ja paistijauhelihaa ja muuta, kun mun kanta niiden käyttöön on mitä on. Se ei varmaan ole kenellekään epäselvää, ainakaan tässä vaiheessa. Surullista, jos oon aiemmin antanu sen kuvan, että pitäisin eläintuotteiden käyttöä ihan hyvänä asiana. Jos pitäisin, en olis vegaani.

Tiedän, että kaikki ei oo tottunu siihen, että mä sanon mitä ajattelen. Vielä 5-10 vuotta sitten oon ollu ns. kiltti tyttö, joka toimii niin ku siltä odotetaan eikä oo avoimesti eri mieltä mistään, yrittää sopeutua joukkoon. Mut tiedättekö, se ei pidemmän päälle tee hyvää. Että aina vaikenee, antaa muiden mielipiteen vaikuttaa omaansa, tekee niin ku muut haluaa ja odottaa. Sillä voi saada ihmiset pitämään itsestään, mut oma olo siinä vaiheessa on ku nurkkaan ajettu. Kun kuitenkin omassa mielessään tietää, että jos kertoo rehellisesti, mitä itse ajattelee, niin huonosti käy. Ei sitä enää kiitos. Voin olla kiva ja kohtelias mut en enää mikään kynnysmatto.

En todellakaan puutu pöydässä siihen, mitä muilla on lautasella, vaikka mulle edelleen tehdään niin. "voiko tollasta syödä", "elääkö tolla" jne. ja sokerina pohjalla "sä et tuu elää kymmentä vuotta kauempaa."

Olen valintani tehny, elän sen mukaan ja kirjotan mitä mielen päällä on. Ei ole helppoa olla vegaani fitness-maailmassa, ja tässä käyn läpi ajatuksiani siitä. Kuten sanoin jo aiemmin, teen tätä projektia itselleni, en muille. Myös blogia kirjotan ihan suoraan omista ajatuksistani, en siks että yrittäisin miellyttää ketään. pakko ei oo lukea, ja myös seuransa voi onneks valita.

Kolmas viikko ja viiden vuoden sodan loppu

Viis vuotta oon käyny sotaa KELA:a vastaan. Nyt viimein se sota on loppu, ja mä voitin sen! Sain siis erityiskorvattavuuden astmalääkkeistä, joita oon koko ajan käyttäny. Nyt sit PHKS:n keuhkolääkärin lausunto viimein meni läpi, ja uus KELA-kortti tipahti mulle postiluukusta. Eikä tällä kertaa korvattavuudessa mitään määräaikasuutta, vaan ihan koko elämäni saan noita ostaa halvemmalla. Kalliitahan nuo on, varsinki yhdistelmälääkeet, joita käytän. Täytyy kyllä myöntää että oisin saattanu päästä helpommallakin tässä, jos aikanaan oisin ollu aktiivisempi. Mulla oli tuo korvattavuus määräaikasena, enkä kovin hanakasti sillon sen loppuessa ollu hakemassa sille jatkoa. Olin just muuttanu Mikkelistä Lahteen ja hoitoväsymys oli pahimmillaan, jäi kontrollit vähän väliin. Ei vaan kiinnostanu käydä, ja taisin "paeta" koko asiaa. Tuntuu välillä niin sairaaks leimaamiselta kun pitää käydä puhaltamassa ja muutenki avaamassa koko elämänsä astmahoitajalle. Liikutko, tupakoitko, altistutko sille ja sille... Ja kai sä influenssarokotuksen otat... juu en, oon huono ihminen. No, nyt on virallinen diagnoosi ja toivottavasti peffit ja spirot käy jatkossa helpommin. Ei tarvi sit tauottaa astmalääkkeitä näyttääkseen miten huonoon kuntoon ilman niitä pääsee. Ihan hirveetä saattaa ittensä tarkotuksella siihen kuntoon kelan takia! Ei enää ikinä tarvi onneks.

Tää viikko on ollu pientä taistelua muuten. Oon mielessäni jurputtanu tätä fitfarmin ohjeiden muuttelua vegaaniseks, ja mua on häirinny ihan kaikki siinä, vaikka oikeesti ollaan hyvät ohjeet saatu. On ärsyttäny se, että ruokavalio ylipäätään painottuu eläintuotteille, suoraan sanoen siis massamurhalle. Eikä vaan painotu vaan jopa perustuu sille. Mä en ikinä vois katsoa itseäni hyvällä omallatunnolla peiliin, jos se upeesti rakennettu kroppa perustuis toisen elävän olennon riistolle. Enkä ymmärrä, miten suurin osa ihmisistä voi. No, mä aion näyttää, miten sen upeen kropan saa vegaanina, ja että se ei oikeesti ole vaikeeta. Nyt saatan vaikuttaa tiukkikselta, mut ehkä vielä tulevaisuudessa veganismikin on mainstreamia, eikä meitä enää pidetä outoina ja hankalina ihmisinä. Ehkä sitten vegaaneille on vielä enemmän vaihtoehtoja ihan joka lähikaupassakin. Onhan tässäkin tapahtunu koko ajan edistystä, nimittäin jotku nettitutut, jotka on kauan ollu vegaaneja, kertoo sellasiakin juttuja että 20 vuotta sitten soijamaitokin piti tehdä itse sotkemalla soijajauhoa veteen ;) Nythän sitä ihan valmista soijamaitoa saa jopa sieltä lähi-Siwasta. Ja toki muitakin vaihtoehtoja lehmänmaidolle on.

Tällä viikolla mua ilahdutti, kun muutin proteiiniletut vegaanisiks. Alkuperäsessä ohjeessa oli kananmunaa, ja mä korvasin sen pehmeellä tofulla. Laitoin vähän ohjetta enemmän (jonku 5g siis) niitä mun proteiinijauhoja sitten, ja sain ravintoarvot kohdilleen. Hehkutin tätä meidän fb-ryhmässä ja oli kiva huomata, että mun ohjeesta oli iloa muillekin :) Kananmunan korvaaminen tofulla menee ihan yks yhteen. 50g munaa on 50g tofua. Yks siis painaa suunnilleen tuon.

Lätyt pannulla

Ja valmiina

Treenit alko viikon alussa lupaavasti, mut keskiviikkona en jaksanukaan lähtee salille. Ihmettelin väsymystä, mut ajattelin et "huomenna sit meen". No, heräsin eilen aamyöstä kaktus kurkussa ja pää täynnä räkää. Ei ihme että väsytti! Vaan ei auttanu. 14h työpäivä piti sinnitellä, olin kuitenki vielä sen verran "semikipee" etten ois kehdannu ottaa saikkua. Olihan tää kuitenki viimenen päivä mun koko kesän kestäneestä sairaanhoitajan sijaisuudesta. Nyt onneks on pari viikkoa vapaata, saan parannella rauhassa ja kirjottaa opinnäytetyötä ennen ku alkaa viimenen harjottelu. Wou, ehkä musta jopa kohta tulee ihan oikea sairaanhoitaja, a.k.a. sisar hento valkoinen. Tai no, ei kovin hento, pitää jaksaa potilaita kuitenki nostella.

Tällasta tällä viikolla. Nyt pitäkää kaikki mulle peukkuja että tää flunssa kestää vaan pari viikkoa, eikä tarvii antibiootteja!

Kahen viikon tunnelmia

Kaks viikkoo on menny älyttömän nopeesti. En ois uskonu etukäteen, miten helppoa tää oikeestaan on. Eniten epäilin että mulla tekis ihan hullun tiukkaa olla erossa sokerista. Eipä oo tehny kuitenkaa. Nyt tän viikon lopulla tuntuu että muutenki kroppa on tottunu tähän kunnon ruokaan, ja yks aamu tapahtu sellanen ihme et mulla oli nälkä heti herätessä! En oikeesti muista onko _ikinä_ ennen ollu. Hyvällä halulla vetelin mun "rahkan" eli soijajugurtin, johon lisään vegetukun proteiinijauhoa. Suklaan makusta vielä, nams :P

Tällä viikolla mulla alko syksyn ratsastustunnitkin. Oikeestaanhan nyt pitäis keskittyä pelkkään salitreeniin, mut ei kai nyt yks ratsastustunti tässä kokurssissa paina :D Sitäpaitsi nyt mulla vasta kunnolla tuntuu vatsalihaksissa! Sitähän tästäkin ohjelmasta oon lähteny hakemaan, sixpackia ;) Oli kyllä ihanaa päästä taas hevosen selkään, tai siis ponin tällä kertaa. Mulla kun kokoa on sen verran vähän, niin välillä joudun menee noilla "lasten ratsuilla". No, vaikka tuli etukäteen mielessään purnattua, että ai taas Miralla pitää mennä, niin hyvinhän se meni. Ponithan on monesti sellasia et lähtökohtasesti ne vastustaa kaikkea mitä niiltä pyydetään. Mut niinhän se Mirkkukin sit kulki lopulta niin hienosti että <3

Tänään käytiin kaupungilla shoppailemassa mulle treenijuomaa. Kun treenaa kovaa, niin pelkällä vedellä ei pärjää, joten tarvii jotain vähän tuhdimpaa. Aminohappoja pitäis olla, ja ensin mietin että meen ja ostan jonku tosi urheilullisen näkösen pakkauksen, mut kaikkihan nuo on käytännössä eläinperäsiä. Päädyin sitten inkkarisokeriin ja ruususuolaan, kun lifen myyjä sitä suositteli. En ois aatellu sokerissa olevan mitään hyvää, mut tuohan onkin ihan täyttä tavaraa ja sisältää ne aminohapot ja hivenaineet mitä treenatessa tarviin. Niin mä ainaki uskon ku niin sanottiin siellä kaupassa, ja näinki sen tarkan "sisällysluettelon". En tiiä, mitä sanoo muut, ja onko tää jotain "kiellettyä" mut itsellenihän mä tätä teen, joten viime kädessä itselleni myös vastaan siitä, mitä suuhuni laitan. Toisekseen noissa teollisemmissa valmisteissa lukee, ettei pidä käyttää jos on paljon lääkkeitä käytössä, ja tähän aikaan vuodesta mulla luonnollisesti on. Ja joo, luonnollinen on aina luonnollista.

Samalla reissulla hommasin vihdoin ja viimein itelleni rannetuet salille. Niitähän ei kannata ihan keveillä painoilla tehdessä käyttää, mut nyt ku alkaa olla jo sen verran nostettavaa tangossa, niin tarvii vähän tukea.

Taidanpä lähtee kohta kokkailemaan. Koska nyt on vapaapäivä, teen oikein ison annoksen seitania, ajattelin tehdä "fitness-pitsaa" eli käytän keskurpitsaa pohjana :) Voisin joku kerta tehdäkin resepti-postauksen...

Hyvä treeni on aina hyvä treeni

Käytiin tänään kahen muun bikini challengelaisen kanssa Radiomäellä kipittelemässä portaita ylös alas. Hikihän siinä hommassa tuli, ja kyllä jalat varmasti kiittää. Enkä muute sotkeentunu kertaakaan jalkoihini siinä ravaillessa, jeiii!Tähän mennessä oon aina treenannu yksin mut olipa nyt kiva kun oli seuraa. Hyvän tsempin saa päälle kun kaikki puuskuttaa jonossa eikä kellään oo hyvä olla :D Pientä masokistiluonnetta pitää olla...

Tässä hommassa on muutenkin vertaistuki ollu tärkeetä. FB-ryhmässä ja foorumilla saa tsemppausta sillon ku itestä tuntuu et ei tästä mitään tule.

Sainpa just iltapalan syötyä. Huh, meinaa tehdä tiukkaa välillä. Mut teen niinku ohjeessa lukee ja syön kiltisti kaiken mitä pitääki. Sokeririippuvuuden lisäks mun entisiin paheisiin kuulu nimittäin syömättä jättäminen ja unohtelu, ja sellanen sitä sun tätä -napostelu. Nyt kun pitäis kerralla syödä kunnolla, niin huomaan että oon vissii ollu aika hakoteillä ennen tätä. No, täs on vielä aikaa opetella, onhan se hyvä ennen 30v synttäreitä viimeistään oppia syömään :D

P.S. Tän blogin ulkoasu on aika jäätävä. Jos joku osaa neuvoo, miten tätä voi säätää niin ois kiva...

Tästä se lähtee

Tsädäää! Tässä on mun uus blogi, jota nyt innostuin kirjottamaan, kun lähdin mukaan tuohon Fitfarmin Bikini Challenge -nettivalmennukseen ja luin muiden osallistujien blogeja. Jos muutki ni minäki! Kuten blogin nimesstäkin voi päätellä, olen vegaani eli en syö ihan samaa safkaa kun suurin osa BC-tytöistä. Alkuun vähän epäilytti, että voinkohan edes lähteä mukaan tuohon, kun ohjeet on joka tapauksessa sekasyöjälle. No, päätin kokeilla ja kyllähän tuo onnistuu ilman rahkaa ja kananmuniakin. Sain hyviä ohjeita millä voi korvata mitäkin, ja tietysti tiedän itsekin paljon näistä.

Toisinaan mua ahdistaa jutella tän ohjelman foorumilla ja Facebook-ryhmässä kun kaikki muut hehkuttaa, mitkä määrät kananmunia menee jne. Mä aattelen aina et voi kana-parkoja :( Toisaalta haluan olla tässä mukana ja näyttää miten hyvin oikeesti vegaanikin voi syödä ja kasvattaa lihaksiakin jopa. Murtaa niitä ennakkoluuloja että kasvissyöjät on vaan jotain hinteliä "ituhippejä". (Hippi mä tietysti olenki, siitähän ei mihinkää pääse!)

Ensimmäinen viikko tosiaan Bikini challengea takana. Ihmeen hyvin on menny. Yleensä mulla tahtoo mennä kaikki tälläaset jutut niin että kolmantena päivänä alkaa tympimään ja polkasen makuuniin ostamaan karkkia. Nyt ei oo tehny ees mieli. Ihme kyllä, ku oon oikeesti ihan hirvee sokerihiiri. Kai sekin on opittua ja siitä voi oppia pois. Kun syö säännöllisesti ja tasasesti, niin verensokerikaan ei heittele, eikä sitä makeanhimoa niin tule.

Treenit on ollu kovia, mutta antoisia. On taas paljon motivaatiota käydä salilla, kun on uudet ohjelmat, ja sellaset treenit joiden tekemisessä ei tarvi puolta päivää käyttää.

Toiset on ihmetelly, miks mä lähdin tällaseen haasteeseen mukaan, kun "eihän sulla oo mistä laihduttaa". Niinpä, mutta kun laihduttaminen ja kehon muokkaaminen on kaks eri asiaa! Tässä sitäpaitsi saa syödä, ja pitääkin syödä sellaset määrät kunnon ruokaa, että välillä mulla tekee tiukkaa. Jos nyt oon seuraavat 9 viikkoa vetämättä sokeriövereitä, niin ei varmaan oo keneltäkään pois. Edes minulta.

Tällasta tällä kertaa :)