Mutta jotain positiivistakin, oon itse ainakio huomannu jotain tuloksia vaikka on vaan 3 viikkoo menny. Paino on siis pysyny samana, mutta vatsan muoto on muuttunu. Vähän mietin, laitanko kuvaa tänne kaikkien nähtäville mut menköön nyt...
Oon aiemminki mainostanu tässä blogissa seitania. Tulipahan taas väännettyä siitä oikeen kunnon pihvit. Mies sanoo niistä, että ne on oikein "lihaisia". Onhan ne täyttäviä ja koostumukseltaan varmasti lihaa muistuttaa. Siitä on niin kauan ku oon lihaa syöny etten ite osaa mennä sanoo. Mut hyviä on!
Tästä se lähtee... Kuvassa näkyy myös mun lomakynnet by Sanna (En oo muuten ikinä ottanu tällasia kuvia, paitsi raskausaikana :D) |
Seitan tomaattikastikkeella ja salaatilla. "On se rankkaa olla vegaani ja dieetillä ku joutuu niin ankeeta ruokaa syömää." |
Tällä viikolla treenit jäänee vähiin, mut panostetaan nyt sit keittiössä siitäkin edestä :)
Täytyy myös tehdä korjaus yhteen aiempaan postaukseen: Mulle siis lifessä suositeltiin inkkarisokeria treenihuomaks niin SE EI KÄY. Lifen myyjä ilmeisesti katto mun pientä olemusta ja päätteli ettei tuollanen oikeesti kovaa treenaa... Ei tainnu sille olla ihan selkeetä, mitä mä todella haen. Kehon muokkausta, lihasten kehitystä.
Aminohapot treenin aikana saan nykysin Fastin glutaminesta, se on vegaanista, jeiii. (tältä sivulta voi tarkistaa mitkä Fastin tuotteista sopii vegaanille.) Ruususuola kyllä on ok, koska hikoillessa menettää suoloja. Ja se on muuten hyvääkin!
Vielä palatakseni aikasempaan tekstiin, kun kirjotin tästä ruokavaliolla säätämisestä... Todellisuudessahan tämä ei oo niin säätämistä kun mä valittaessani annan ymmärtää. Proteiinin lähteet on hyviä, ei sisällä itessään paljon hiialerita ja näin. Ja luulenpa, että sekasyöjätkin joutuu paljosta luopumaan. Monet muutkin sanoo nimittäin että ajoittain tökkii. Mut se ulkopuolisuuden tunne mitä välillä koen tuolla ryhmässä... Olo on ku ateistilla kirkon penkissä, kun muut hehkuttaa, miten hyvää kanaa/lihaa tuli tehtyä ja miten hyvää rahkaa kaupasta saa. Tällasia tuli eilen mietittyä. Mut sit ryhdistäydyin tuosta valittamisen suosta ja aattelin et hemmetti, mähän pystyn tähän ihan hyvin vegaanina ja vaikka sitte yksin! Ja joo, kyllä tuloksetki puhuu siitä puolesta että vegaaninakin onnistuu. Ja se vertaistuki. No, saahan sitä treenin osalta, ja yleisesti tsempataan. Toisaalta, tuskin oon ainut tuosta porukasta joka ei syö ihan kaikkee. Taidan vaan olla hemmetin äänekäs vegaani :D (nii mä oon oppinu et ei jalkoihi pidä jäädä)
Kuulun fb:ssa myös moneen vegaaniryhmään, ja niissä on myös saanu kivasti tsemppiä kun oon kertonu että oon tässä mukana. Pakko nyt nekin tässä mainita, ois ollu nimittäin monta luovuttamisen hetkeä ilman niitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti