Okei, tän julkasemista oon mietitty pitkään, mutta päätin nyt sitten vähän avata tätäkin juttua. Oltiin nimittäin perjantaina Ruisrockissa kuuntelemassa Offspringia ja se toi niin paljon muistoja 15 vuoden takaa.
Olin sinä kesänä 14, ja just päättäny että vaikka kaikki muu kusee ni läski mä en ainakaa aio olla. Sillon mun elämään tuli Mörkö. Se pisti mut nousemaan aikasin aamulla lenkille ja kielsi mua syömästä herkkuja. Se oli sairaan mustasukkanen mun kolmelle kaverille ja sano että ei ne oikeesti oo mun kavereita. (no okei, se oli ihan totta). Sille ei mikään tuntunu riittävän eikä se kuunnellu järjen ääntä. Se sai mut uskomaan kaikenlaista tyhmää itestäni. Mut se sai mut myös ylpeeks, että onnistuin siinä mihin sekin pyrki. Me kusetettiin kaikkia, vältettiin ruokapaikkoja, huijattiin että "oon jo syöny", mentiin salaa lenkille ja jumpattiin ku kaikki nukku. Olin aika ylpee siitä miten onnistuin.
Lopulta mun ja Mörön elämään puututtiin, mä en saanu enää tehdä niinku se sano. Mä melkein unohdin välillä koko Mörön, vaikka olihan se jollain tavalla mukana koko ajan. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Aina kun mä luulin että se on varmasti jo kuollu, sain merkkejä sen olemassaolosta. Ei se enää niin kovin mua tarvinnu ku sillon alkuaikoina. Riitti että pikkusen antaa sille huomiota vaikka valittamalla kovaan ääneen omasta kropastaan, ja olemalla salaa tyytyväinen jos stressin takia meni ruokahalut. Näin sen kanssa meni pitkät ajat.
Mörkö nosti kovemmin taas ääntään kun alotin tän mun saliharrastuksen. No, osittain oli kyllä sen ansiota, mut hetihän mulle ohjelmaa tehdessä sanottiin että mä varmaan haluun saada lisää lihasta. Mä nyökyttelin ja Mörkö pudisteli päätään. Sehän se taas veti pidemmän korren sillä kertaa. Ja mä olin jälleen antamassa sille lähtöpasseja.
Nyt tästä on menny vuosia eteenpäin. Mä tiedän ettei Mörkö tuu ikinä häviämään, muttei myöskään hallitsemaan mua. En myöskään ois tää sama ihminen ilman sitä, joten sillä on ollu tärkee osa mun elämässä.
Siispä päätin Ruississa pitää sille pienet bileet Offspringin keikalla. Tanssia sydämensä kyllyydestä, vetää pienet kahviöverit ja heilua lisää. Hei 15 vuotta kuitenki, pienet sille! Mut joo ei sitä viinaa kun se on vasta 15. Kolmen vuoden päästä voidaan sitten kilistellä skumpan kans. Tai vaikka vahvempaaki.
Mut nyt, 15v synttäribiisi, olkaapa hyvät:The Offspring: The kids aren't alright
