Nyt meni hermo. Iskiashermo.

Viikko 6 alkaa olla paketissa. Viime viikon lopulla, kun porkiontelo-oireet alko helpottaa, pääsin taas kunnolla treenaamaan salille. Tällä viikolla piti tiistaina korkata viikon treenit vaan kuinkas kävikään... Maanantai-iltana olin nukahtanu huonoon asentoon ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Aamulla herätessä alaselkään sattu ja kipu säteili jalkaan niin ilkeesti että teki mieli itkee. Asiaa ei yhtään helpottanu se, että mulla samana päivänä alko syventävä harjottelu teho-osastolla. Ei sitte muuta ku Panacodit nassuun, pyörä alle ja nokka kohti keskussairaalaa. Olin ihan luovuttamismielellä jo siinä vaiheessa, mut päätin kuitenki että ruokavaliosta en ala lipsumaan. Sehän nyt ei mitään auttais että heittäsin senki nurkkaan ja vetäisin hiilariöverit ikään ku lohdutuksena. 

Keskiviikkona kipu ei ollu yhtään helpottanu, mutta jotain kivaa kuitenki. Päätin pitkästä aikaa alottaa taas kuoro-harrastuksen. Kaverin houkuttelemana lähin mukaan Prego-kuoroon. Alkuun epäilytti lähtee, koska tyylilajina on gospel, mutta sain sitten heittää epäilykseni nurkkaan. Mullahan on ollu gospel-musiikista se kuva, että ihan sama miten lauletaan kunhan laulussa mainitaan vähintään 50 kertaa Jeesus tai Jumala. Ei se ehkä ihan niin mene. Se on ihan oma tyylinsä laulaa. Voin samantien alkaa opetella pois siitä "klassisesta" tyttökuoron laulutyylistä, mika joskus lukioaikana tuli opeteltua. Että heihei musiikkiopisto-traumat ja tervetuloa kunnon niekuttamiset ja vibrat. Ja joo, kai mä senki kestän, että laulussa on Jeesus-juttuja. Joka tapauksessa laulaminen oli pitkästä aikaa tosi kivaa. Siis niin että siihen saa opetusta.

Olin niin hyvällä mielellä tuon jälkeen, että päätin lähtee kuitenki salille kokeilemaan, mitä saisin tehtyä. Suunnittelin itelleni kivan kevyen yläkropan treenin ja menin pumppaamaan. Kyllähän sen huomas, että varoen piti tehdä, mut teki oikeesti vaan hyvää. Iskiaskivussahan helposti tulee jäätyä paikalleen makaamaan, mut oikeesti se on pahinta mitä itelleen voi siinä tilanteessa tehdä! Eilen menin salille taas ja kokeilin varovasti vähän selkääkin jumpata. Ei mitään kovaa painetta alaselälle kuitenkaa. Bikini Challengen ohjelmassa on yhtenä liikkeenä leuan veto, jonka oon tähän mennessä korvannu ylätaljalla, mut eilen päätin että meen oikeesti sitä leuanvetoa kokeilee. Menin salille niin myöhään että siellä ei varmasti oo ketään muuta, vaan kaikki on jo lähteneet lauantai-illan rientoihin. Niinhän se oli tyhjä sali. (Vieressä olevan juottolan terassi sen sijaan oli tupaten täynnä :D) Skeptisenä menin ja otin leuanvetotangosta kiinni, et näinköhän tulee yhtäkään. Mut mähän sain heti ekalla yrittämällä kuus! Joo, voi kuulostaa pieneltä, mut oikeesti oon joskus aikanaan luovuttanu tän asian kanssa todeten että minä en tähän pysty. Haha, pystynpäs. Ens kerral tulee enemmän!

Uus viikko edessä, katotaan mitä se tuo tullessaan. Aatella et jo 6 viikkoo menny tätä. Yllättävän nopsaan menny, enkä oo vieläkää heittäny pyyhettä kehään, vaikka ajoittain kyllä tympiikin. Ei se aina voi kaikki olla kivaa ja ihanaa. Se on elämää. Se, mitä mä tällä saavutan, on varmasti kaiken harmituksen arvosta. Ja nyt sit tehdään selväks, että tämä ei todellakaan ole laihdutusta. Mitä mä sellasta ees tekisin. Haluan kunnon lihakset ja ne kun ei kehity karkin/pullan/sipsin syönnillä. Tarvitaan kunnon ruokaa, ja siihen nyt panostetaan. 

P.S. Vaikka jaan tän fb-sivulla niin arvoistaisin kommentteja suoraan blogiin :)

P.P.S. Kyllä mä laitan niitä kuvia kun saadaan miehen kanssa järjestettyä niin et ollaan samaan aikaan kotona jotta ne voidaan ottaa :)

Oodi Mavelle

Tämä kirjoitus on omistettu BC-porukassa lähes kulttimaineeseen nousseelle liikkeelle maastavedolle eli tuttavallisemmin mavelle. Tajusin tässä että oon koko ajan tehny sen ihan päin seiniä ja hutiloiden. Tällä viikolla sitten satuin olemaan Aerodikkareilla ihan aukioloaikana (siis keskellä päivää, miettikää!!!), ja pyysin sitten vähän tukea tän mystisen liikkeen kanssa. Noh, mun ongelma oli ensinnäkin liian pienet painot. Toisekseen, päästin ne painot alas lähes ilman mitään kontrollia, ja tein liikkeen selkä vähän pyöreenä. Oisin kanssa voinu pitää painot paljon lähempänä omaa kroppaa. Sitten kokeilemaan, miten sen piti mennä. Isommat painot, kontrolli mukana, katse ylös. Kun opin tän liikkeen oikein niin moni muukin palanen loksahti paikalleen sen myötä että muistin sen kontrollin ja jarrutuksen joka liikkeessä. No nyt mä ymmärrän miks tätä myös persetreeniks kutsutaan! Pari päivää on taas menny niin ettei ees tuolille voi istua ottamatta tukea käsinojista tai pöydästä. Joo-o,  kyl tää tästä. Tietääpähän taas tehneensä ;)

Eilen sit tein sellasen rohkeen vedon että läksin karaokebaariin. Ei siinä, onhan tuota ennenki tullu lauleltua, mut aina oon ennen tarvinnu sen yhen rohkasuryypyn. Pikkusen sai itteensä psyykata, mut kun yhen biisin uskalsi mennä laulamaan, eli oli jo niin sanotusti myöhästä pidättää, niin sama mennä sitten laulaa toinen. Ja kolmas. Ja vielä muutama. Pilkkuun asti Zero Colaa juoden ;) Ja kivaa oli, kiitos mukana olleille :)

Nyt on Bikini Challenge puolessa välissä jo. Lähipäivinä pitäis siis otta puolivälin biksukuvat. Ehkä jopa uskaltaudun laittamaan jotain tännekin...

Takaisin elävien kirjoissa

Jee! Flunssa ja poskiontelontulehdus selätetty! Ei tuu ikävä. Ihmeen nopeesti pääsin tästä, mullahan saattaa venyä jopa kuukauden mittasiks ja pahimmillaan pidempäänki. (viime syksyltä en muista yhtään tervettä päivää syys- ja joulukuun välillä.) Nyt onneks pääsin heti omalle lääkärille, joka ei turhaan pihtaillu anitbioottikuuria. Kyllä mä itse tiedän, millon tulehdus on päällä ja koskaan ei oo ilman kuuria pois lähteny. Se vaan on mun kohdalla niin. Paljon apua mulle on ollu myös nenähuuhtelukannusta, sekin on nyt selkeesti näitä lyhentäny.

Nyt kun oon pari viikkoo melkein levänny laakereillani, alkaa olla jo muurahaisia pöksyissä. Niinpä meidän valmentajan, Sadun ohjeella meen tän viikon ihan normaalisti, jos siis ei flunssa yritä mitään revanssia ottaa. Ja se tankkauspäivä oli tänään. Se kun on hyvä pitää levon jälkeen niin nythän sille oli hyvä tilaisuus. Mun kroppakin tuntu olevan sitä mieltä että nyt tarvii vähän herkutella :)

Uunijuurekset öljyttävinä

Omppupiirakka. Ohje löytyy täältä.

Poikien kanssa ollaan tänään vietetty ihan kolmistaan kotipäivää. Aamupäivällä käytiin kaupassa ja vielä kirjastossa lainaamassa luettavaa. Pihallakin tuli oltua.

Yhden renkaan puuttuminen ei varsinaisesti menoa haittaa... Pikkuveli työntää, isoveli "kuskin paikalla".

Luettiin tänään paljon kirjoja. Omakin mielenkiinto pysy lukemisessa, kun oli jotain uutta välillä. 

Kaikenkaikkiaan nyt on sellanen olo että on viettäny ihan totaalisen vapaata päivää. Oon jopa unohtanu stressata kouluhommista! Välillä tekee ihan hyvää heittäytyä ihan täysin vapaalle eikä huolehtia mistään. Tää on siis ollu mulle muutakin ku pelkkää tankkaamista ja sokeriövereitä. Kerranki lasten kanssa ollessa oon oikeesti keskittyny siihen mitä just nyt teen, enkä oo miettiny et voi apua, koulujuttuja pitäis tehdä ja voi ei ku on ruokaki tekemättä ja siivota pitäis... Se stressaaminen ei auta yhtään. Kaikelle on aikansa, ja vaikka mulla on kouluhommat ja treenaaminenki tosi tosi tärkeetä, niin ei sovi unohtaa sitä mikä on ihan kaikkein tärkeintä <3