Fitness-hippi avautuu

Ok, heti alkuun myönnän itsekin aika kärkkäästi jakavani mielipiteitä omalla fb-seinälläni. Ja joo, siihen ne jää, enkä esim ala niitä paasaamaan kahvihuoneessa, baarissa, kylillä tms, enkä etenkään kohdista niitä kenellekään. Mutta silti, mua tympii mun elämäntapoihin puuttuminen.

Esimerkki 1:

Ollaan porukalla jossain syömässä. Kahvihuoneesssa, työpaikkaruokalassa, ravintolassa jne. Joku keksii, että mun lautasella on eri näköstä ruokaa. Alkaa se taivastelu, että "mä en ainakaa vois elää ilman lihaa, kyllä kunnon pihviä pitää joskus saada. Ja kalaa, etkö sä edes kalaa syö?! Ja ai että kun maito on niin hyvää..." (keksi itse lisää) Huoh. Jos mä vaan saisin syödä mun ituhippipöperöt ihan rauhassa. Tykätkää siitä pihvistänne sitte mut antakaa mun tykätä tästä.

Esimerkki 2:

Joskus harvoin jaan facessa jokusen salipäivityksen tai ihan livenäkin tulee puhetta liikkumisesta. Siihen tulee toki tykkäyksiä/positiivista kommenttia mut sit joku keksii alottaa sen "älä nyt rääkkää ittees, tuo on ihan hullua. Ootko sä jollain dieetilläki vielä (juu en). Ihan älytöntä liikkua niin että tulee paikat kipeeks (juu mua ei kauheesti nappaa lähtee jonneki sauvakävelylle). Kyllä elämästä pitää nauttia..." Ai niin joo, mähän en toki yhtään nauti treenaamisesta, kiva ku muut kertoo. Tätä tapahtuu myös tuolla yöelämässä liikkuessa kun joku keksii että mä oon selvinpäin. Kun elämästä ei voi nauttia ilman alkoholia ja mä oon kauhee tiukkapipo ja mun elämä pyörii oman navan ympärillä. Ihan hirveen tylsää mulla täytyy olla vesilinjalla. Vähän oon kyllä eri mieltä. Mulla on joka kerta ollu kivaa, jopa kivempaa ku promilleissa.

Jokainen kuitenki elää omalla tavallaan. Toiset syö eläimiä ja toiset ei. Ei sillä, on mulla silti mun mielipiteet, mutta kenenkää lautaselle en oo hyökkäämässä. Mulla on mun oma tapa liikkua, ja mä tykkään siitä. Mä tiedän kyllä mikä on ylikunto, ja mitä jatkuvalla dieetillä olo tekee ihmiselle. Mutta mä en olekaan. Mä voin joskus kokeilla jotain (niinku testasin bikini challengen) mutta tiedän ihan hyvin ettei sillä voi olla koko aikaa. Joten: eläkää omaa elämäänne, löytäkää se mistä nautitte. Ja jos mun liikuntapäivitykset tai eläinoikeuslinkit facebookissa häiritsee niin siihenki on pari ratkasua: a) poista kavereista, b) jos et oo valmis poistamaan niin piilota uutisvirrasta .c) Aina voi myös pyörittää sitä v*tun palkkia alaspäiin noteeraamatta koko linkkiä. Minä en ala sensuroimaan itseäni sen takia että joku ei ehkä tykkää. Kiitos ja anteeks. Menkää ulos, aurinko paistaa :)

Hiljaiselon jälkeen

Hahaa, oonpas hengissä, ja kohta on mun blogikin!

Vähän ollu taukoa kirjottamisesta, valmistumis- ja työstressiä. Nyt alkaa vähitellen helpottaa kun lomakin tuolla häämöttää. Vasta heinäkuussa tosin, mut se on sitten ihan oikeesti LOMA. Ei mitään koulushaissee tai keikkatöitä sisältävää mukalomaa vaan oikeesti vapaata, palautumista, mökkeilyä, treeniä ja nukkumista kellon ympäri.

Mites se salielämä sitte? No, nyt herättelen sitäki henkiin. Oon siis käyny koko ajan mut on se välillä ollu sellasta haahuilua sielläki. Ei oo jaksanu tehdä kun tankkaus ja lepo ei oo ollu kohillaan. Nyt oon ottanu PT:n jonka kanssa ollaan tehty toimiva saliohjelma ja myös syömistä käyty läpi. Mulla todella on ollu syömiset liian niukat ja treeni ei oo kulkenu. Nyt oon sitäki opetellu taas, ja paremmin kulkee. Oikeesti sitä saa syödä yllättävän paljon, kun puhtaalla ruualla menee ja kovaa treenaa. Alkuun laskin puhelimella FatSecret-ohjelmalla syömiset, ja alko hahmottumaan nuo määrät paremmin. Voin sanoo et kyllä sen huomaa kun treeni kulkee... Entäs se lepo? Vaihtelevalla menestyksellä. Vuorotyöläisellä nukkumisrytmit heittää välillä ihan ympäri, ja se sitten näkyy treenissä. Hyvin nukutun yön, tai päivän jälkeen kyllä jaksaa mut sit kun kääntää yörytmiä takas päivärytmiks niin tökkii. Mutta totuttelua ja sumplimista vaatii. 

Miten kehitys? Voisin sanoo et vaikka talvi oli hiljasempaa niin on tässä jotain kehitystä tapahtunu. Oon huomannu että esim kädet ei oo enää ihan niin narut, ja vatsalihaksetki näkyy pikkusen. No, ei sitä Roomaakaa päivässä rakennettu... Mun kohdalla oikeestaan vielä isompi edistysaskel on se, että nyt viimein tuolla salilla saatan sanoo ihmisille jotain muutakin ku "Moi" tai "Lataatko kortin"! Yks päivä (ilta) jopa pyysin toista treenaajaa varmistamaan penkkipunnerruksissa. (Siitä vois oikeesti piirtää jo rastin seinään)

Tällasta nyt tän pitkän tauon jälkeen. Heitänpä tähän loppuun vielä 6.5. vietetyn älä lahduta-päivän selfien. (kun ne nyt on niin hemmetin in).Voisin, tai oikeestaan mun jopa pitäis kirjottaa siitä päivästä enemmänki mut jätätn toiseen kertaan. Sitä päivää vois ja pitäiskin viettää joka päivä.