Kuulumisia

Viime kerrasta on taas menny hetki aikaa, ei oo ollu mitään kummempaa kirjotettavaa... Sitä samaahan tää on ollu, paitsi että oon aina vaan enemmän viihtyny salilla ja nyt myös lenkkipolulla, kuvioon on astunu ah niin ihanat aamuaerobiset <3 Kukaan ei varmaan ees usko tätä, mutta minä, the yöeläin, läksin tälläki viikolla yks päivä jo kuudelta aamulla lenkkeilemään! No, töihin olin toki menossa joten yhdistin huvin ja hyödyn. Mun pitäis siis olla, tai oonkin, nyt kiristelemässä pikkusen "ylimääräsiä" pois. Ja vähän testimielessäkin, että miten mun kroppa toimii ja pää kestää sitten ku oikeesti on kisadieetillä. No, mä kyllä tykkään dieetillä olosta, mut ihmiset mun ympärillä ei välttämättä tykkää musta sillon... Itteeki huvittaa välillä, kun herne menee nokkaan aika helposti (varsinki jos ruoka-ajat kusee) ja kiukuttelen about kaikille jotka vähänki jaksaa kuunnella tai lukee fb-viestejä. Koittakaa ihmiset kestää, aina muutenhan mä oon itse päivänsäde ;)

On mulla ihan oikeesti syytäkin kitistä... Tässä nimittäin pari viikkoa sitten kävi niin että olkapää alko kesken treenin kipulla, ja sen takia tässä edelleen oon saikulla. En oikeestaan tiiä tarkalleen onko tää ihan puhtaasti urheiluvamma, vai onko mun työlläkin ollu osuutta. No joka tapauksessa nyt on käsitreenit pannassa, pumpataan sit vaan niitä jalkoja ja persettä... Mut kyl se silti v***ttaa! Ja se huono omatunto saikulla olosta... Vaikee itelleki tehä selväks, että en voi tehdä töitä tän käden kanssa. Tulee sellanen olo, et oon pettäny työkaverit ja lusmuilen vaan kotona välttelemässä töihin menoa. Siitäkin huolimatta et kävin pari vuoroa tekemässä ja toteamassa et pahemmaks menee. Että joo, sellasta nyt. Katotaan mihin tässä viel joutuu...

Fitness = syömishäiriö?

"Fitness on yleisesti hyväksytty syömishäiriö", "Entisen anorektikon ei pidä lähteä ainakaan kisahommiin", "Kurinalainen syöminen ja treenaaminen altistaa syömishäiriölle" jne. Tänään oon muutaman aiheeseen liittyvän jutun bongannu  kaverieni newsfeedeistä, ja nyt on ihan pakko sotkee omakin lusikkansa tähän soppaan. 

Itsehän oon niin fitneshippiä että jotkut varmaan luulee ettei mulla muuta elämää ookkaan. Treenaan useemman kerran viikossa, syön aika tarkasti (no joo, ilman vaakaa tällä hetkellä), touhotan siitä aina välillä muutenki. Ja kyllä mä niistä kisalavoistakin haaveilen. Ja - BOOM- olen ex-anorektikko. Painotus sanalla ex. 

Olen kyllä aika monet epäilyt saanu osakseni tän takia. Varmasti joku miettiikin että tää on nyt jotain syömishäiriöjuttua taas. No, voishan se olla. Katon vähän mitä syön, käyn salilla, käyn lenkillä, katon peiliin. Niin tein sillonki. Se, mikä erottaa tän niistä ajoista, no ensinnäkin x määrä lisää painoa. (Meinasin jo kirjottaa minkä verran, mut Syli-ajoilta on jääny tavaks olla mainitsematta lukuja.) Ja sitten se, millä asenteella mä tätä teen. En mee salille koska on pakko, vaan koska haluan mennä. En pelkää kaloreita vaan ymmärrän tarvitsevani niitä. Tää ei oo enää keino hallita ahdistusta vaan harrastus. En määrittele itseäni sitä kautta miltä näytän ja monta kertaa ehdin salille tällä viikolla. Siinäpä se.