Nyt meni hermo. Iskiashermo.

Viikko 6 alkaa olla paketissa. Viime viikon lopulla, kun porkiontelo-oireet alko helpottaa, pääsin taas kunnolla treenaamaan salille. Tällä viikolla piti tiistaina korkata viikon treenit vaan kuinkas kävikään... Maanantai-iltana olin nukahtanu huonoon asentoon ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Aamulla herätessä alaselkään sattu ja kipu säteili jalkaan niin ilkeesti että teki mieli itkee. Asiaa ei yhtään helpottanu se, että mulla samana päivänä alko syventävä harjottelu teho-osastolla. Ei sitte muuta ku Panacodit nassuun, pyörä alle ja nokka kohti keskussairaalaa. Olin ihan luovuttamismielellä jo siinä vaiheessa, mut päätin kuitenki että ruokavaliosta en ala lipsumaan. Sehän nyt ei mitään auttais että heittäsin senki nurkkaan ja vetäisin hiilariöverit ikään ku lohdutuksena. 

Keskiviikkona kipu ei ollu yhtään helpottanu, mutta jotain kivaa kuitenki. Päätin pitkästä aikaa alottaa taas kuoro-harrastuksen. Kaverin houkuttelemana lähin mukaan Prego-kuoroon. Alkuun epäilytti lähtee, koska tyylilajina on gospel, mutta sain sitten heittää epäilykseni nurkkaan. Mullahan on ollu gospel-musiikista se kuva, että ihan sama miten lauletaan kunhan laulussa mainitaan vähintään 50 kertaa Jeesus tai Jumala. Ei se ehkä ihan niin mene. Se on ihan oma tyylinsä laulaa. Voin samantien alkaa opetella pois siitä "klassisesta" tyttökuoron laulutyylistä, mika joskus lukioaikana tuli opeteltua. Että heihei musiikkiopisto-traumat ja tervetuloa kunnon niekuttamiset ja vibrat. Ja joo, kai mä senki kestän, että laulussa on Jeesus-juttuja. Joka tapauksessa laulaminen oli pitkästä aikaa tosi kivaa. Siis niin että siihen saa opetusta.

Olin niin hyvällä mielellä tuon jälkeen, että päätin lähtee kuitenki salille kokeilemaan, mitä saisin tehtyä. Suunnittelin itelleni kivan kevyen yläkropan treenin ja menin pumppaamaan. Kyllähän sen huomas, että varoen piti tehdä, mut teki oikeesti vaan hyvää. Iskiaskivussahan helposti tulee jäätyä paikalleen makaamaan, mut oikeesti se on pahinta mitä itelleen voi siinä tilanteessa tehdä! Eilen menin salille taas ja kokeilin varovasti vähän selkääkin jumpata. Ei mitään kovaa painetta alaselälle kuitenkaa. Bikini Challengen ohjelmassa on yhtenä liikkeenä leuan veto, jonka oon tähän mennessä korvannu ylätaljalla, mut eilen päätin että meen oikeesti sitä leuanvetoa kokeilee. Menin salille niin myöhään että siellä ei varmasti oo ketään muuta, vaan kaikki on jo lähteneet lauantai-illan rientoihin. Niinhän se oli tyhjä sali. (Vieressä olevan juottolan terassi sen sijaan oli tupaten täynnä :D) Skeptisenä menin ja otin leuanvetotangosta kiinni, et näinköhän tulee yhtäkään. Mut mähän sain heti ekalla yrittämällä kuus! Joo, voi kuulostaa pieneltä, mut oikeesti oon joskus aikanaan luovuttanu tän asian kanssa todeten että minä en tähän pysty. Haha, pystynpäs. Ens kerral tulee enemmän!

Uus viikko edessä, katotaan mitä se tuo tullessaan. Aatella et jo 6 viikkoo menny tätä. Yllättävän nopsaan menny, enkä oo vieläkää heittäny pyyhettä kehään, vaikka ajoittain kyllä tympiikin. Ei se aina voi kaikki olla kivaa ja ihanaa. Se on elämää. Se, mitä mä tällä saavutan, on varmasti kaiken harmituksen arvosta. Ja nyt sit tehdään selväks, että tämä ei todellakaan ole laihdutusta. Mitä mä sellasta ees tekisin. Haluan kunnon lihakset ja ne kun ei kehity karkin/pullan/sipsin syönnillä. Tarvitaan kunnon ruokaa, ja siihen nyt panostetaan. 

P.S. Vaikka jaan tän fb-sivulla niin arvoistaisin kommentteja suoraan blogiin :)

P.P.S. Kyllä mä laitan niitä kuvia kun saadaan miehen kanssa järjestettyä niin et ollaan samaan aikaan kotona jotta ne voidaan ottaa :)