Tämä kirjoitus on omistettu BC-porukassa lähes kulttimaineeseen nousseelle liikkeelle maastavedolle eli tuttavallisemmin mavelle. Tajusin tässä että oon koko ajan tehny sen ihan päin seiniä ja hutiloiden. Tällä viikolla sitten satuin olemaan Aerodikkareilla ihan aukioloaikana (siis keskellä päivää, miettikää!!!), ja pyysin sitten vähän tukea tän mystisen liikkeen kanssa. Noh, mun ongelma oli ensinnäkin liian pienet painot. Toisekseen, päästin ne painot alas lähes ilman mitään kontrollia, ja tein liikkeen selkä vähän pyöreenä. Oisin kanssa voinu pitää painot paljon lähempänä omaa kroppaa. Sitten kokeilemaan, miten sen piti mennä. Isommat painot, kontrolli mukana, katse ylös. Kun opin tän liikkeen oikein niin moni muukin palanen loksahti paikalleen sen myötä että muistin sen kontrollin ja jarrutuksen joka liikkeessä. No nyt mä ymmärrän miks tätä myös persetreeniks kutsutaan! Pari päivää on taas menny niin ettei ees tuolille voi istua ottamatta tukea käsinojista tai pöydästä. Joo-o, kyl tää tästä. Tietääpähän taas tehneensä ;)
Eilen sit tein sellasen rohkeen vedon että läksin karaokebaariin. Ei siinä, onhan tuota ennenki tullu lauleltua, mut aina oon ennen tarvinnu sen yhen rohkasuryypyn. Pikkusen sai itteensä psyykata, mut kun yhen biisin uskalsi mennä laulamaan, eli oli jo niin sanotusti myöhästä pidättää, niin sama mennä sitten laulaa toinen. Ja kolmas. Ja vielä muutama. Pilkkuun asti Zero Colaa juoden ;) Ja kivaa oli, kiitos mukana olleille :)
Nyt on Bikini Challenge puolessa välissä jo. Lähipäivinä pitäis siis otta puolivälin biksukuvat. Ehkä jopa uskaltaudun laittamaan jotain tännekin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti