Oon viime aikoina laulellut paljon tuota biisiä. "Jos mulla olisi sydän, kaipaisin sinua. Revin sen irti kun tiedän, se ei tarvitse minua." Haluan vähän samaistua tuohon. Mä en halua kaivata ketään enkä olla tarvitseva.
Ikävä fakta kuitenkin on kun mulla on tää The Mörkö täällä. Istuu olkapäällä ja vaatii huomion kun kokee että sillä on tilaisuus. Opin keväällä kantapään kautta mikä määrä työtä on ihmiselle liikaa. Opin sen, että ensin pitää huolehtia omasta hyvinvoinnista ja vasta sitten stressata sitä taloutta. The Mörkö liittyy tähän niin että kun mä alan stressata niin mä unohdan syödä. Se vielä muistuttaa itsestään niin että stressitilanteissa kuuluu toimia niin. No, toisilla viina virtaa vastaavissa tilanteissa, mulla virtaa vaan hiki lenkkipolulla.
The Mörkö ei taltu aisoihinsa ihan yksinään. Siksi mä en voi repiä irti sydäntäni ja olla tarvitsematta ketään. The Mörkö tykkäis sellasesta. Siksi mä olen nyt kahdelle ystävälle antanut luvan että saa vaikka pakottaa syömään. Saa sanoa siitä, mä en suutu. Mä kaipaan ja tarvitsen ystäviäni, siinä en nää mitään väärää.
Sen sijaan en just nyt kaipaa parisuhdetta tai muuta sellasta peliä kenenkään kanssa. Siinä kohtaa vaikka revin sen sydämen irti. Tiedän että oon ihan liian kesken ja vaiheessa antamaan itsestäni niin paljon. Haluan myös ihan rauhassa olla sinkku koska tää on kivaa. Haluan miettiä millainen suhde mulle ylipäätään sopii. Ystävä sanoi mulle että mun kannattaa keskittyä vaan yhteen, kun tässä on ollu jotain pikku säätöjä. Ja joo, mä teen sen. Keskityn siihen yhteen. Itseeni.
Mulle tärkeintä on nyt käden kuntoutus, syömään opettelu, lapset, ja ne ystävät. Olette tärkeitä ❤
<3
VastaaPoista