Tällä taustalla vois ajatella ettei ikinä opi tykkäämään itsestään. Aina löydän vikaa omasta kropasta: millon sitä haluaa isommat habat tai sikspäkin näkyviin ja mitä vielä... Entäpä jos ajattelis toisin päin. Yks päivä huomasin sanovani kaverille että mä tykkään tosi paljon mun jaloista.
Mistä sinä tykkäät itsessäsi? Mieti hetki! Aivan varmasti jokaisella löytyy joku mistä tykkää. Keskitytään mielummin siihen ku vikojen etsimiseen. Kaikesta ei tarvii tykätä täysillä mut on tärkeetä et jokainen löytää itsestään jotain, mistä tykkää ja on ylpee! Iloa alkavaan viikkoon ihmiset! Tää lähtee nyt ulkoiluttamaan niitä tassuja!
Sulla on mielenkiintoista juttua täällä. :)
VastaaPoistaHmm. Mistä pidän itsessäni...?
Pohkeistani. Joskus aiemmin vihasin niitä, kun ovat niin paksut möhkäleet. Tuollaiset ajatukset mulla niistä oli ennen kuin aloitin treenaamisen. Nyt, kun on jo muutaman vuoden treenannut, sitä on yllättävällä tavalla alkanut arvostaa möhkälepohkeitaan :). Pohkeet tuntuvat kehittyvän todellä helposti, eikä niihin tarvitse treenatessa keskittyä erityisemmin. Ainoa, mikä niissä vieläkin ärsyttää, on se, että housut kiristävät aina pohkeista ja joitakin housuja ei voi käyttää ollenkaan, kun eivä kerta kaikkiaan mahdu nilkoista ja pohkeista päälle (mulla on siis myös hyvin paksut nilkatkin - isän puolelta tullut geneettinen ominaisuus). Dieettien lopuilla pohkeeni näyttävät aina hassuilta, kun ylimääräinen rasva kuoriutuu niistä pois - niistä tulee semmoiset pyllyn muotoiset mohkulat. :)
Pidän myös jonkin verran pyllystäni ja reisistäni. Nyt niissä on vähän turhan paljon rasvaa, mutta voimaa niissä ainakin on, ja jalkojen treenaaminen on ollut mulle aina mieluisaa, kun siinä tulee kehitystä kaikkein selkeimmin ja helpoimmin. :)