Eka osa FAF Gym instructor-koulutuksesta takana. Täytyy sanoa et olen nyt mielestäni löytäny oman juttuni ja alani. Joo, tiedän että on kilpailtu ala ja moni varmasti pitää ihan hulluna ku lähden hoitoalalta. (Ihme kyllä kukaan hoitaja ei oo sanonu näin...) Mielummin silti niin että tekee kovemmin töitä sen eteen että ylipäätään saa töitä, joista sit tykkää. Sitäpaitsi ei hoitoalallakaan työllistyminen oo satavarmaa. Varsinki jos on tällasia rajotteita kropassa. Toisekseen munhan ei ole pakko lopettaa hoitoalan hommia kokonaan, jos vaan löydän sellasen työpaikan missä paikat ei hajoile. Ja ois se hemmetin tylsää jos ei koskaan ottais mitään riskejä ja kokeilis uusia asioita.
Mielestäni en kuitenkaan oo mitään kamalan isoa muutosta tekemässä. Ihmisen anatomia on sitä samaa, ei se siitä muutu. Molemmilla aloilla joudun samalla tavalla olemaan sosiaalinen ja esiintymään. Joutuu ja pääsee ohjaamaan. Se oli kyllä yllättävän hankalaa. Vaikka kuinka oon antanu potilasohjausta, ohjannu osastolla opiskelijoita ja koulussa lapsia niin aika jäihin menin ku piti kaveria ohjata salilla. Siis vaikka kuinka on treenitaustaa ja tuntee laitteet. Eihän sitä tietenkää opiskelukaverin kanssa saa samaa tuntumaa, menihän se ihan perseilyks lopulta koko homma :D
Myös omaan treenaamiseen sain paljon kehitettävää. Oon ollu pari kuukautta vähän pakkolevossa joten liikeradat on vähän hukassa. Varsinki yläkroppaliikkeissä jätän liikeradat liian lyhyeks kivun pelossa. Jotain jää jopa tekemättä koska "kuitenkin sattuu". No, parempi tietysti että onki ollu varovainen, koska sen verran kipua ton käden kanssa on kärsitty, että en ajatellu ottaa uusiks.
... Hei apua, tää juttu on ollu pari viikkoo"työn alla". Hups. Nyt on toinen lähijakso menossa ja edelleen tästä tykkään. Onhan tuo opiskelu vähän rankkaa tietysti, mut paljon se antaakin. Myös omaan treeniin. Tänä viikonloppuna tajusin sellasen ihan mahtavan jutun et mun käsi oikeesti rajottaa paljon vähemmän ku mä oon kuvitellu. Oikeestaan se on vaan tekniikasta kiinni, vähän asentoa muutamalla liikekipu hävis kokonaan. Tein jopa penkkipunnerruksia ilman kipua. Ihan mieletöntä! (Oisin voinu itkee ilosta mut siellä oli muitakin...) Pari kuukautta sit valitsin vaatteetki sen mukaan minkä pukeminen sattuu vähiten... Tietenkää tässä ei oltais ilman hyvää fysioterapiaa ja kipulääkitystä. Piti saada käsi siihen kuntoon että pelkkä oleminen ei enää satu, ja pystyy toimimaan muutenki.
Tällasta tänään. Aika mahtava viikonloppu taas. Hyvät kouluttajat ja hyvä opiskeluryhmä. Jee. Nyt mä meen nukkumaan, huomenna juostaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti